Oon jo tarpeeks monta tuntia oottanu Herra H:ta tänne.. Ku olis suunnitelmissa käydä jossai ja kellokin alkaa jo olee illan puolella. Oon vaan koomannu himassa ja kuunnelut musaa sekä polttanu vain kessuu. HUOM vain kessuu. Menee hermo. Mitähän tästäkin tulee? Mitä tulee yhtään mistään? Olisin aika hyvilläni jos voisin hypätä tästä päivästä tohon huhtikuun loppuun. Tajusin just että en oo syöny koko päivänä mitään, Olis varmaa tarvinnu ostaa kaupasta muutakin kun binii. Kaapit näyttää aika tyhjiltä.. 

Meillä on keittiön seinässä kauhea reikä. Se sai alkunsa pienestä kiihkeästä keskustelutuokiosta. Sinne meni takuuvuokra, kiitos! Mua vähän hirvityttää. J kysy että menisinkö sille huomenna yöks koska se vois antaa sen kämpän avaimen mulle, et voisin asustella siel ku se lähtee armeijaan. Käyn siis koulua siin vieres. Enpä oikein tiedä mitä tekisin ton asian suhteen. Se on jo huomenna. Kyllä sekin aika epävarmalta vaikutti.. 

En kyllä tiedä milloin viimeksi olis ollut näin tylsää. Koitan vain epätoivoisesti kaikissa keskusteluissa jutella ihmisten kanssa, mutta jutut on hyvin tylsiä. Mulla on ikävä mun runoilija ystävää, Lavrentia. Ollaan samassa koulussa. Lavrenti on alkoholisti, mut se on ollut jo yli 200 päivää selvänä. Ei voi olla muuta kun ylpee ystävästä. Tarvii kyllä päästä sinne kouluun. Säännöllinen ruoka vois tehdä ihmeitä. 

Mut ei tässä midii.